Ajatuksia Sydämeltä 2/2014

LOHDUTTAJA PARHAIN

Etkö kuule huutoain?
Oon myös sun tarhastasi,
syntinen siis vain en puhdas karitsasi.
Myös Sinuun turvasin ahdistus kun voittaa,
pyynnöin rukoilin enhän voinut soittaa.

On joskus vaikeaa tää masennus ja hätä,
sen vaikka tiedostaa ei rauhaan silti jätä.
Ei löytää mistään voi noin paljon luottamusta,
jos päivä myrskyn toi tuo Sanas lohdutusta.

Sä tiedät tuskani myös syntieni määrän,
mä kannan ristini sä oiot polun väärän.
Kun kirkossanikin näyn poissaolollani,
oot silti rakkahin oi Jeesus auttajani.

Nyt rukoilemaan jään en pyydä mitään laisin,
alas painan pään jo liikaa pyytää taisin.
Matkasauvan vaan en muuta pyydä mukaan,
ansaitusti saan, mut huolit sä jos kukaan.

Jouko Mikkonen