Hollolan Helluntaiseurakunnan historiaa

Hollolan Helluntaiseurakunnan juuret löytyvät jo vuosikymmenten takaa.  Muutamat paikkakunnalla asuneet uskovat perheet, jotka tuolloin kuuluivat Lahden Helluntaiseurakuntaan, aloittivat silloin evankelioimistyön ja erilaisen hengellisen toiminnan.

Ensimmäiset muistitiedot ulottuvat 1940-luvulle, jolloin Urho ja Sinikka Malmberg pitivät kodissaan pyhäkoulua.  1950-luvulla Hollolan Soramäkeen (silloinen Vesalan kylä) muutti useita perheitä, joiden pitämissä pyhäkouluissa kävi lapsia kerrallaan 15-20.  Nämä perheet aloittivat myös viikoittaiset rukouspiirit, sekä järjestivät satunnaisesti telttakokouksia.

Vuonna 1963 alkoi Hollolan Salpakankaalla voimakas rakentamisen kausi, jolloin paikkakunnalle valmistui monia teollisuushalleja ja myös kansalaiskoulu.  Tuon koulun johtajaksi valittiin Jussi Taipale Jyväskylän seudulta.  Taipaleen ja Matti Perttulan toimesta hengellinen elämä sai uutta kipinää mm. telttakokousten kautta.

1970- ja –80-luvuilla jatkui edelleen vahva kasvu ja kehitys Salpakankaalla,  saaden aikaan alueelle vilkasta muuttoliikettä, jopa Ruotsista saakka.  Muuttajien joukossa oli myös Helluntaiseurakuntaan kuuluvia, pääosin nuoria perheitä, jotka toivat uutta eloa hengelliselle rintamalle.  Tuolloin lapsityö aktivoitui entuudestaan ja eri puolille Hollolaa perustettiin viisi kerhoa yli kolmevuotiaille lapsille.  Noiden kerhojen kävijämäärä oli keskimäärin 70.  Uskovat perheet aloittivat myös kotipiiritoiminnan viidellä alueella, sekä merkittävän kotilähetystyön.

Vuonna 1980 aloitettiin säännöllinen kokoustoiminta ”Hyvän Sanoman-iltoina” Tiilikankaan koululla.  Koulun pihassa pidettiin myös muutaman päivän kestävät telttajuhlat pari viikkoa ennen juhannusta.  Hyvän Sanoman-iltoja jatkettiin myöhemmin Hollolan uimahallin toimitiloissa, mutta telttajuhlaperinne loppui 1990-luvulle siirryttäessä.

 Yhteistyötä Lahden Helluntaiseurakunnan kanssa

Lahden Helluntaiseurakunta halusi kiinteämpää yhteistyötä hollolalaisten uskovien kanssa.  Niinpä nykyisen Hollolan Helluntaiseurakunnan toiminta-alueelta kutsuttiin Lahden Helluntaiseurakunnan vanhimmistoon koejäseniksi v. 1982 Seppo Kosunen ja v. 1987 Antero Hämäläinen.  Vuoden koeajan jälkeen molemmat veljet siunattiin varsinaisiksi vanhimmistoveljiksi, jossa tehtävässä he palvelivat Lahdessa Hollolan Helluntaiseurakunnan syntymiseen saakka.

V. 1988 Lahden vanhimmistoveljen, Paavo Joensuun saama näky Hollolan oman seurakunnan perustamisesta, otettiin Lahden Helluntaiseurakunnan vanhimmiston käsittelyyn ja rukousaiheeksi. Pitkähkön rukousjakson jälkeen asia koettiin Jumalan tahdoksi, ja sen seurauksena Hollolan Helluntailähetys ry:n perustamiskokous pidettiin Hollolassa 10.04.1989.

27.01.1991 pidetyssä Hollolan Helluntailähetyksen sääntömääräisessä vuosikokouksessa Lahden Helluntaiseurakunnan tuolloinen johtaja Olavi Kokkonen, kertoi vanhimmiston rukouksin saadusta yhteisestä näystä: Hollolan Helluntaiseurakunnan tulisi itsenäistyä kahden vuoden kuluessa alueenaan Salpakankaan puoleinen osa Hollolaa, sekä Kärkölä.  10.10.1992 Lahden Helluntaiseurakunnan vanhimmistolta tuli kirje, jossa ilmoitettiin Hollolan Helluntaiseurakunnan perustamisesta ja kaikkien alueella asuvien Lahden Helluntaiseurakuntaan kuuluvien jäsenten liittämisestä seurakuntaan.  Näin toteutui myös Uuden Testamentin paikallisseurakunta-periaate käytännössä.

 Oma seurakunta syntyy

Hollolan Helluntaiseurakunnan perustamisjuhla pidettiin 10.01.1993 Hollolan yläasteen auditoriossa. Juhlapuhujina olivat Lahden Helluntaiseurakunnan johtaja Olavi Kokkonen, sekä Hollolan luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Erkki Lehtonen.  Lahden vanhimmisto siunasi kätten päällepanemisen kautta Hollolan Helluntaiseurakunnan ensimmäiseen vanhimmistoon seuraavat jäsenet: Jorma Ahonen, Tapani Erviä, Antero Hämäläinen, Kalevi Kokkonen, Seppo Kosunen. Saarnaajana aloitti Pekka Mäkelä.

Omien toimitilojen hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun eri kouluilla ja uimahallilla kokoontuminen vaikeutui kunnan säästötoimien vuoksi.  Vuoden 1993 maaliskuussa allekirjoitettiin kauppasopimus Rakentajantie 8:ssa sijaitsevasta 300 neliön tilasta, joka arkkitehti Veikko Gröhnin ja aktiivisten talkoolaisten avulla muuttui omaksi hengelliseksi kodiksi Hollolan helluntaiuskoville.

Kuva seurakunnan 10v. juhlista.

Toimitiloissa vuodesta 1993 toiminut seurakunnan kirpputori päätettiin lopettaa keväällä 2012, ja sen jälkeen tilat saneerattiin sopiviksi palvelemaan eri työmuotoja.

Hallinto

Perustamisvaiheessa vanhimmistoon siunatuista toimii tehtävässään edelleen Tapani Erviä ja Kalevi Kokkonen.  Jorma Ahonen jätti tehtävät omasta pyynnöstään 31.12.2003.  Seppo Kosunen jäi vuoden 2012 alusta seniorivanhimmaksi, joten hän ei ota enää osaa hallinnollisiin tehtäviin.  Antero Hämäläinen lähti syksyllä 2007 Isoon Kirjaan opiskelemaan yhdessä vaimonsa Merjan kanssa.  Opiskelun jälkeen he toimivat lähetystyössä Papua UusiGuinealla kevääseen 2012 Päijät-Hämeen Helluntaiseurakuntien kannattamina.  Syksyllä 2012 Antero palasi jatkamaan opintojaan, hän kuului edelleen vanhimmistoomme, kunnes siirtyi 01.05.2015 johtavan pastorin tehtävään Nastolan Helluntaiseurakuntaan.

Tomi Aalto palveli vanhimmistossa kesästä 1996, hän jätti tehtävät omasta pyynnöstään syksyllä 1998.

Keväällä v. 2003 asetettiin koejäseneksi Seppo Hännikkälä, sekä timoteusoppilaaksi Isto Rantalainen.  Seppo siunattiin varsinaiseksi vanhimmiston jäseneksi 2004 ja Isto 2005, mutta Isto jätti tehtävät omasta pyynnöstään syksyllä 2011.

Kai Salokanta valittiin vanhimmiston koejäseneksi kesäkuussa 2011, ja hänet siunattiin varsinaiseksi vanhimmiston jäseneksi kesäkuussa 2012.

Päätoimiset työntekijät

Saarnaaja Pekka Mäkelä palveli tehtävässään seurakunnan perustamisesta alkaen 31.03.1998 saakka.

01.04.1998 – 15.10.1999 välisenä aikana seurakuntamme toimi ilman palkattua saarnaajaa.

Seurakuntamme pastori Seppo Rahkola aloitti työnsä 16.10.1999. Hän oli opintovapaalla 01.09.2011 – 31.05.2012, jonka ajan tehtäviä hoiti Seppo Kosunen vapaaehtoistyönä.  Seppo Rahkolan työsuhde jatkuu edelleen.

Toni Linjama työskenteli määräaikaisena nuorisopastorina 10.03.2008 – 09.04.2009.

Sami Kauppinen aloitti osa-aikaisena lapsi- ja nuorisopastorina 03.11.2013.

Hallinnollinen muutos

Hollolan Helluntailähetys ry anoi Suomen Helluntaikirkon jäsenyyttä 12.09.2004, jäsenyys hyväksyttiin 29.12.2004. Hollolan Helluntailähetys ry:n toiminta päättyi 01.01.2008 ja kaikki toiminnot siirrettiin Suomen Helluntaikirkkoon kuuluvalle Hollolan Helluntaiseurakunnalle.

 Toimintamuotoja

Vireässä seurakuntayhteisössämme on runsaasti erilaisia toimintamuotoja.  Meillä on mm. joka viikko Jumalanpalvelus, rukouskokous, päiväpiiri kokoontuu parillisina viikkoina.  Naisten rukouspiiri kokoontuu joka toinen viikko, ja miesteniltoja on kerran kuukaudessa.  Lisäksi on lapsi- ja nuorisotyötä, nuorisokahvilatoimintaa, lasten ja nuorten leirejä.  Syys- ja kevätkausilla järjestämme kerran kuukaudessa ystävyysiltoja, toiminta aloitettiin 2003.  Viikoittainen ruokajakelutoiminta aloitettiin syksyllä 2014.

Lähetystyökohteitamme ovat olleet Venäjä, Kosovo, Tansania, Papua UusiGuinea ja Israel.  Olemme tukeneet säännöllisesti Avainmedian ja Fidan toimintaa.

Viime vuosina olemme joutuneet lopettamaan muutamia seurakunnan alkuvaiheen toimintamuotoja resurssipulan, tai työkohteessa tapahtuvien muutosten takia.  Niitä ovat vanhainkodilla, terveyskeskuksessa ja palvelutaloilla pidetyt hartaushetket, sekä kirpputoritoiminta.

 Yhteenveto

Hollolan Helluntaiseurakunnan syntyvaiheita tarkasteltaessa piirtyy selvästi eteen kuva Jumalan johdatuksesta. Vuosikymmenien saatossa on aina löytynyt Jumalan naisia ja miehiä, joilla on ollut näky hengellisestä työstä ja myös omasta seurakunnasta.  He ovat uskollisesti kyntäneet sitä omaa peltosarkaansa, vaikka sato ei ole ollut suuri.  On myös kylväjiä, jotka eivät välttämättä itse nähneet hengen siementen kasvua tai edes itämistä.  Silti he luottivat Jumalan aivoituksiin ja olivat uskollisia omalla paikallaan.

Tänä päivänä seurakunnassamme on edelleen sisaria ja veljiä, joilla on näky ja kutsu palvelemaan.  Meillä on todella monipuolista toimintaa, jonka hengellinen ja humanitaarinen panos on merkittävä.  Pieneltä seurakunnalta se vaatii joskus lähes ylivoimaisia ponnistuksia.

Jaksaminen seurakunnan työssä vaatii henkilökohtaisen Jumalasuhteen hoitoa. Omassa voimassa puurtaminen syö äkkiä voimat ja näky katoaa.  Samat eväät jotka ovat saaneet seurakuntamme pioneerit toimimaan, ovat ”syömäkelpoisia” vielä tänään: säännöllinen rukouselämä, Sanan tutkiminen, sekä uskovien keskinäinen yhteys auttavat ponnistelemaan uskossa eteenpäin. Tulevaisuutemme yksilöinä niin kuin seurakuntanakin on Jumalan kädessä, mutta Hän on luvannut johdattaa niitä jotka kulkevat rukoillen.

Tiedot on päivitetty maaliskuussa 2013